lauantai 19. marraskuuta 2016

Transsukupuolinen ei ole yhtä kuin sukupuoleton feministi


Siitä lähtien, kun feministit ovat alkaneet toitottaa omia transkäsityksiään, ihmisten näkemykset transsukupuolisista ovat muuttuneet, eivätkä parempaan suuntaan.

Jos kysyt keskimääräiseltä cissukupuoliselta tänä päivänä, mikä on transsukupuolinen, vastaus on suunnilleen, että hän on kaikesta loukkaantuva, sukupuolen pelkäksi sosiaaliseksi konstruktioksi mieltävä radikaalifeministi, joka tarvitsee trigger -varoituksen ennen sanaa epätavallinen. Hänellä ei ole sukupuolta, hänen nimensä on Skskazzxf, koska kaikki muu on liian sukupuolitettua ja hän haluaa tehdä koko maailmasta sukupuolettoman.


                                              Keskimääräinen käsitys transsukupuolisesta.


Tämä on ainoa lähes konteksti, jossa transsukupuoliset nykyään näkyvät julkisuudessa. Kampanjat, joita transsukupuolisista järjestetään ovat lähes yksinomaan feminististä ideologiaa myötäileviä. Niiden nimi on "sukupuolena ihminen" tai jokin muu vastaava ja jokainen niihin osallistunut transsukupuolinen inhoaa yli kaiken sukupuolirooleja. Tällä tavalla esitellään kansalle, millaisia ovat transsukupuoliset.

Tavalliset transsukupuoliset miehet ja naiset loistavat poissaolollaan. Jos joku normaali transmies, jonka kehonkuvaan kuuluu penis ja joka ei koe akkuporaoneen käyttämistä ahdistavana kehtaa edes esiintyä julkisuudessa, hän on lopulle transyhteisölle sovinisti, joka ei uskalla kylpeä glitterissä ja olla ylpeästi meikkaava transvestiitti.

Tavalliset transmiehet ja -naiset katoavat prosessin jälkeen kuin maan nieleminä, eivätkä he tule transsukupuolisuutensa suhteen esiin edes sitä vertaa kuin aiemmin tulivat. He häpeävät transsukupuolisuuttaan, koska nykypäivän kuva transmiehestä tai transnaisesta ei vastaa millään tavalla sitä, mitä tavanomainen transmies tai transnainen edustaa. 

Jos transmies tulee nykyään kaapista transsukupuolisena, se tarkoittaa sitä, että hän luopuu miesroolistaan ja tulee tulkituksi ihmisten silmissä epäbinäärisenä, menkkakapinoihin osallistuvana feministisenä kimittäjänä, joka on ylpeästi naisellinen ja lähes halveksuu miehekkäitä cismiehiä.



Näitä transsukupuolisia mielipiteineen ei ole olemassa.



Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että on homo tai kannattaa mitään homojen oikeuksia. Jotkut transsukupuoliset eivät halua olla tekemisissä koko sateenkaarikansan kanssa.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että on feministi ja jakaa heidän näkemyksensä sukupuolesta tai patriarkaatin olemassaolosta. On transsukupuolisia, joista se on paskaa.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että kannattaa polyamoriaa eikä voi ymmärtää miksi kukaan haluaisi sitoutua yksiavioiseen parisuhteeseen.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että häpeää suomalaisuuttaan ja omistaa unelman monikulttuurisesta Suomesta, jossa islam on yleisin uskonto.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että pitää ydinperhettä ummehtuneena ja tuhottavana asiana.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että uskoo useampaan kuin kahteen sukupuoleen.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että vihaa sukupuolirooleja, haluaa tulla kohdelluksi sukupuolettomana olentona tai pakottaa kaikki muutkin siihen.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että haluaa ulkoisesti edustaa sukupuolen moninaisuutta. Monista transsukupuolisista drag on vastenmielistä ja heidän pahin painajaisensa olisi näyttää sukupuolten välimuodolta.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että näkee tarpeelliseksi kasvattaa lapsensa sukupuolineutraalisti.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että kannattaa miesten feminiinisoimista toksisen maskuliinisuuden nimissä, jonka feministit keksivät.

Se, että on transsukupuolinen mies ei tarkoita, että ei voi olla sovinisti.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että pitää miehenä henkilöä, joka näyttää naiselta ja joka synnyttää ja imettää lapsia, vaikka hän kokisi olevansa mitä.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että on tiukkapipo, joka hyökkää raivoisasti jokaisen tietämättömän ihmisen kimppuun, joka sanoo vahingossa transseksuaali.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että asuu pk-seudulla ja on Punavuoren hipsteri.

Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita, että on vihervasemmistolainen vegaani, joka fanittaa susia. Ei, vaikka sateenkaariagenda kuinka yrittää painostaa omimaan feminismin, veganismin ja vihervasemmistolaisuuden ikään kuin oman homouden tai transeuden tuomana oheistuotteena.


Se, että on transsukupuolinen ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että on transsukupuolinen.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Sukupuoliroolit ovat hyvästä


Suunnilleen mikään ei ole nykypäivän sukupuolipoliittisessa ilmapiirissä niin pahaa, haitallista ja elähtänyttä kuin se, että miehellä ja naisella on erilainen rooli. Sukupuoliroolit nähdään keinotekoisina ja haitallisina, kasvatuksen aikaansaannoksina. Kukaan ei ole kuitenkaan osannut selittää miksi transsukupuolisia ei saada kasvatettua juuri sellaisiksi kuin halutaan, tai miksi apinanaaraat leikkivät nukeilla mieluummin kuin urokset.

Minun transsukupuolisena pitäisi ilmeisesti olla erityisen paljon niitä vastaan ja kokea, että olen kärsinyt niistä suunnattomasti. En kuitenkaan koe kärsineeni niistä juuri mitenkään enkä ole niitä vastaan. Päinvastoin.


Olen sitä mieltä, että tietynlaiset sukupuoliroolit ovat hyvästä. Tyttöjä pitäisi kehua näteiksi ja poikia vahvoiksi, eikä toisin päin. Miksikö? Siksi, että se on totuus. Normaalista tytöstä ei tule fyysisesti vahvaa eikä pojasta nättiä, eikä tälle asialle voida mitään, vaikka se kuinka kiukuttaisi jotakuta.

Nykyään esitetään aina jotenkin ihannoiden kuinka mahtavaa on olla erilainen ja kuinka rohkeita miehekkäät naiset ja naiselliset miehet ovat. Se on pelkkää pintakiiltoa. Todellisuudessa en tunne ensimmäistäkään kovin hyvinvoivaa miehekästä naista tai naisellista miestä. Heistä valtaosa on enemmän ja vähemmän ahdistuneita myös silloin, kun lähipiiri hyväksyy heidät. Sille on olemassa hyvin yksinkertainen syy. 

Nainen, joka pitää lapsista, tykkää hoivata niitä sekä kokee olevansa naisellinen on onnellinen kehostaan, kun sillä voi synnyttää lapsia ja se on naisellinen. Nainen, joka nauttii ulkonäkönsä ihailusta nauttii olostaan huomattavan paljon enemmän kuin nainen, joka haluaisi epätoivoisesti olla iso ja vahva ja saada kehuja maskuliinisuudesta, jollainen hän ei yksinkertaisesti ulkoisesti ole. Todennäköisesti hän ei saa niitä koskaan sen enempää kuin mekkoon pukeutuva naisellinen mieskään. 

Lapsena poikatyttöleikit ja poikien nukkeleikit ovat harmittomia, mutta aikuisiässä miehinen nainen, joka yrittää kaikin keinoin todistella olevansa äijä muuttuu sukupuolettoman näköiseksi olennoksi, joka herättää ihmisissä enimmäkseen kummastusta. 

Näistä ihmisistä tulee usein aikuisina ahdistuneita telaketjufeministejä, jotka uskovat, että kaikki on sosiaalista konstruktiota ja miehen näköisesti naisesta tulee uusi kauneusihanne, kun jaksaa vain rähistä tarpeeksi hampaat irvessä asian puolesta. Ei tule. Juuri kukaan ei mainitse ihannepuolisokseen rekkalesbon näköistä äärimmäisen miehekästä naista tai mekkoon pukeutuvaa naisellista miestä.

Jopa transsukupuoliset, jotka eivät käy genitaalikirurgiassa ovat heitä suositumpia puolisoita, koska heistä osa sentään näyttää ulkoisesti hyvältä. Transsukupuolisetkin kammoavat yleensä enemmän kuin mitään muuta, että heistä tulisi rekkalesbon tai mekkoon pukeutuvan miehen näköisiä olentoja. Jopa ne, jotka samaan aikaan pauhaavat joka paikassa vapaan sukupuoli-ilmaisun puolesta tunnustavat salaa, että heistä olisi aivan hirveää olla sen näköinen ihminen, joita he puolustavat.


Tytöt pitäisi kasvattaa tyttöinä, jotta voitaisiin ainakin maksimoida todennäköisyys sille, että heistä tulee naisellisia ja naiseudesta nauttivia ihmisiä. Pojat pitäisi kasvattaa poikina, jotta voitaisiin maksimoida todennäköisyys sille, että heistä tulee miehisiä ja miehuudesta nauttivia ihmisiä. Ei aikuisia, jotka syyttävät maailmaa siitä, että se ei halua enää aikuisiällä leikkiä heidän mukanaan heidän kehojensa olevan sukupuolineutraaleita tai kaikkien kehojen olevan yhtä maskuliinisia ja feminiinisiä.

Ei se tarkoita sitä, että tyttö ei saa pelata jalkapalloa tai poika leikkiä nukeilla, tai että tytöistä pitää kasvattaa kodinhengettäriä, jotka eivät voi olla työelämässä. Se ei tarkoita edes sitä, että poikatytöt ja tyttömäiset pojat pitäisi väkisin pakottaa olemaan jotain muuta, jos he eivät halua. Se tarkoittaa sitä, että maailman ei pidä leikkiä olevan sukupuoleton eikä rooleja pidä tieten tahtoen kieltää ja hälventää. Se ei yksinkertaisesti ole totta, että naisiin ja miehiin suhtauduttaisiin samoin tai heissä arvostettaisiin henkisesti ja varsinkaan ulkoisesti samoja asioita, eikä siitä tule totta.

Poikkeustapauksia kuten transsukupuolisia ja muita vastaavia tulee aina olemaan olemassa ja heidän kasvatuksensa pitää miettiä tapauskohtaisesti, mutta pääsääntöisesti sukupuoliroolit ovat hyvä, lasta aikuisuuden väistämättömään biologisten tosiasioiden määrittämään todellisuuteen valmistava asia, jota ei kannata uhrata siksi, että muutama feministi on traumatisoitunut sukupuolten olemassaolosta ja haluaa poistaa ne kokonaan.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Feministinen kuukautishapatus


Feministit ovat useaan otteeseen toivoneet, että transmiehet osallistuisivat kuukautiskeskusteluun. Joskus kannattaisi varoa mitä toivoo, sillä se voi toteutua.

Feministien uusin keksintö on kuukautisseksismi. Kyllä, luit oikein. Feministien mukaan kuukautisista ei saa kulttuurissamme puhua. Niitä opitaan häpeämään jo pienenä. Syy tähän on kuulemma siinä, että jossain muualla naisia pidetään saastaisina kuukautisten aikaan ja kuukautissidemainoksissa ei näytetä verta vaan sinistä nestettä. 

Useimmat naiset ovat feministien kanssa varsin eri mieltä tästäkin aiheesta, joka on tietysti feministeistä väärin. Naiset kokevat yleensä, että saavat puhua kuukautisistaan sen minkä niistä tarvitseekin puhua. He eivät koe tarvetta puhua niistä ruokapöydässä sen enempää kuin muistakaan intiimeistä asioista, eivätkä he odota, että kaikkien on kyettävä kuuntelemaan selosteita heidän kuukautisvuodostaan tai haluttava puhua aiheesta heidän kanssaan. Sillä ei ole mitään tekemistä saastaisuuden kanssa vaan normaalien käytöstapojen. Länsimaissa kuukautisista opetetaan jokaisessa koulussa ja henkilö, joka pitää kuukautisia saastaisina on hörhö. Kaikki muut kuin feministit ymmärtävät tämän.

Feministit kritisoivat sitä, että kuukautisia pidetään ällöttävänä ja ikävänä vaivana. Ne pitäisi kuulemma kokea ihanana asiana. Tavalliset naiset eivät yleensä koe vaivalloista, kivuliasta, monta päivää kestävää verenvuotoa haaroista kovin ihanana asiana.  

Feministit kieltävät myös raivoisasti sen, että kuukautisvuoto haisisi miltään. Se on yksiselitteinen valhe. Veri haisee vereltä, vaikka kuinka yritettäisiin väittää, että kuukautisten kohdalla tämä biologinen fakta ei pidä paikkaansa. Kuukautisveri haisee vieläpä erittäin tunkkaiselta vereltä. Monet eläimet haistavat helposti onko naisella kuukautiset. Sen haistavat myös jotkut tarkkanenäiset ihmiset.

Mitä tulee sidemainoksiin, verinen vuoto jauhelihaa muistuttavine mustine limakalvoklimppeineen on monista naisistakin äärimmäisen ällöttävää. Normaalit naiset eivät yleensä edes halua nähdä mainoksissa oikeaa kuukautisvuotoa. Ei vaippamainoksissakaan näytetä oikeaa vauvan ulostetta, mutta silti kukaan ei nouse kapinaan sen vuoksi. Miksi? Siksi, että paska ja persereikä ovat sukupuolettomia piirteitä. Jos ne eivät olisi, feministit olisivat varmasti heti ensimmäisenä näkemässä alistamista sielläkin. 

Feministisestä näkökulmasta kuukautisvuodon rinnastaminen ulosteeseen tai virtsaan ei ole oikein, sillä se ei ole ulostetta tai virtsaa vaan kohdun limakalvoa. Samalla logiikalla kusta ei saa rinnastaa paskaan alapään eritteenä, sillä onhan se kusta eikä paskaa.

Feministien mukaan naisia vähätellään kysymällä onko heillä menkat, kun he itkevät tai ovat vihaisia. Tämä on tietysti miesten ja patriarkaatin vika, eikä reppanoilla naisilla ole osaa eikä arpaa siinä, että heitä pidetään olentoina, joiden hormonaaliset vaihtelut saavat heidät käyttäytymään omituisesti. Naisethan eivät itse koskaan vetoa hormoneihinsa, kun he itkevät tai raivoavat tyhjästä. Ilmeisesti pitäisi vain yrittää arvata, onko naisen kohtaukselle tällä kertaa jokin oikea syy vai sanooko hän hetken päästä, että pahoittelee riehumistaan, joka aiheutui hormoneista.

Mitä luulette, pidettäisiinkö korkokenkiä tai hameita naisten vaatteina, jos pääasiassa juuri naiset eivät käyttäisi niitä? Niinpä. Se osa naisista, joka käyttäytyy ailahtelevaisesti ja vetoaa hormoneihinsa tehdessään niin, voi lopettaa käyttäytymästä niin. Sen jälkeen kuukautisten yhdistäminen sellaiseen käytökseen loppuu itsestään. Se nähdäänkö tätä päivää koskaan on toinen asia, koska ailahtelevaisuus hormonien vuoksi voi olla aivan todellinen naissukupuolen ominaisuus, pitivät feministit siitä tai eivät.


Kenties kaikkein järjettömimmän väitteen kuukautisista ja niihin liittyvästä häpeästä luin täältä

"Tytöt oppivat äideiltään ja ympäristöstään jo nuorina, että kuukautiset ovat nolot, eikä niistä pidä huudella.

”Tyttö tuntee olevansa aikuinen nainen ja itsenäinen toimija vasta, kun hän pystyy toimimaan ruumiinsa kanssa kulttuurisesti oikein. Oikein toimimisen kriteereinä haastateltavat esittävät, että tytön tulee oppia pitämään kuukautisvuoto näkymättömänä”, Annikka Immonen kirjoittaa tutkimuksessa."

Anteeksi, mutta miten kuukautisiin sitten pitäisi suhtautua? Kulkea ympäriinsä verivana koipea pitkin valuen? Pyyhkiä kuukautisverta haaroista keskellä katua? Maalailemalla verhoja ja kananmunia epähygieenisellä kuukautisverellä muiden iloksi? Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että lapsi, joka oppii pitämään ulosteensa itsenäisesti näkymättömissä muiden silmistä ja käymään pöntöllä kuten kulttuurisesti oikein on, on opetettu häpeämään ulosteitaan. 


Feministien heikkoitsetuntoisuudella ei ole mitään rajaa. He ovat tyytyväisiä todennäköisesti vasta siinä vaiheessa, kun kukaan ei saa enää kieltäytyä seksistä heidän kanssaan kuukautisten vuoksi ja kuukautisten sanomisesta ällöttäväksi asiaksi tulee rangaistava teko. Koko feministisen kuukautishapatuksen takana on nimenomaan perinaisellinen kyvyttömyys sietää sitä, että naiseudessa on erityisesti jonkun miehen mielestä jotain vastenmielisiä ominaisuuksia.

En ikinä unohda teininä juhlissa kuulemaani raivokasta, sydänjuuriaan myöten loukatun naisen avautumista poikaystävästään, joka oli sanonut, että haluaa hänen kanssaan seksiä kuukautisista huolimatta, mutta saatuaan limakalvonpalat penikselleen todennut pahoinvoivana, että hän ei todellakaan halua enää jatkaa. Poikaparka oli tietysti munaton ja säälittävä reppana, kun ei kestänyt verta eikä halunnut pillua, eikä voinut tietää etukäteen, että kuukautiset ovat vähän gorempi ominaisuus kuin haava sormessa.

Voisitteko kuvitella, että miehet alkaisivat maalailla kananmunia spermallaan ja väittää, että jos joku pitää sitä ällöttävänä, hänellä on jotain miehiä vastaan? Voisitteko kuvitella, että miehet alkaisivat vaatia, että saavat puhua työpaikoillaan ja jokaisella yhteiskunnan tasolla avoimesti spermasta ja pallihiestä ja väitää, että se, että näin ei tehdä on pallihikiseksismiä? Ette voisi, koska miehet eivät tee niin. Heillä on tallella vielä kyky kestää elämän realiteetit, kuten se, että pallihiki ei ole useimmista erityisen viehättävää eikä haise kukkasilta. Onneksi löytyy vielä täysillä käyviä naisiakin, joilla tämä kyky on tallella.


Entä se transmiehen mielipide kuukautisista? Sen mitä muistan niistä, ne olivat yksinomaan inhottava, vaivalloinen, kivulias ja transmiehelle surullinen ja turha ominaisuus, kuten koko seksuaalisesti hyödytön vagina minulle aina oli. Ongelma ei ollut se, että niistä ei olisi saanut puhua. Se oli se, että niiden kaltaista oman genitaalialueen toimintoa ei saanut pitää yksityisasianaan, koska feministien kaltaiset käytöstavattomat moukat utelivat niistä.

Kuukautiset eivät muutu sen hauskemmiksi syyttämällä patriarkaattia niiden vittumaisuudesta. Ne eivät muutu yhtään vähemmän yksin naiskehon ominaisuudeksi sillä, että sitä muutamaa prosenttia länsimaisista transmiehistä ja itseään sellaisiksi kutsuvista, jotka elävät naiskehossa ja kuukautisten kanssa loppuikänsä sanotaan joidenkin toimesta miehiksi.

Eikä sillä, että loppuja transmiehiä, joita aihe ei kosketa eikä kiinnosta yritetään pakottaa osallistumaan kuukautiskeskusteluun ja vatvomaan feministien kanssa koko helvetin loppuikänsä jotain ominaisuutta, joka heidän kehollaan ehti olla yleensä muutaman vuoden ajan ennen hoitoihin hakeutumista.

Sukupuolella ei ole väliä - ja paskat


Uusi tasa-arvosuunnitelma julkaistiin ja useampi media uutisoi onneksi virheellisesti, että koulussa ei enää sen mukaan saa puhua tytöistä ja pojista. Tämä kirvoitti ihmisissä ymmärrettävästi erittäin vihaisia kannanottoja. 

Se kirvoitti myös toisenlaisia, nykyiselle sukupuolipoliittiselle ilmapiirille hyvin tyypillisiä kannanottoja, joissa sukupuolen merkitystä ihmiselämälle vähätellään niin paljon kuin se on ikinä mahdollista. Tämä on yksi aikamme suurimmista valheista. Sukupuolella on järjettömän paljon väliä ihmiselämän kannalta.

Oletko eri mieltä?

Siinä tapauksessa olet seksuaaliselta suuntautumiseltasi varmasti pelkkä seksuaali eli sinulle kelpaa ihan kaikki, eikä sinulla ole mitään mieltymyksiä enemmän minkään sukupuolen suuntaan. 

Et kutsu itseäsi minkään sukupuolen edustajaksi koskaan, missään. Et edes työhakemuksissa etkä treffeille mentäessä. Sukupuolesi on niin vähäpätöinen asia, että sitä ei tarvitse mainita missään. Ei varsinkaan ensimmäisenä esitellessään itseään netissä.

Sinun kaveripiirisi ei koostunut lapsena eikä koostu aikuisenakaan pääasiassa omaa sukupuoltasi edustavista ihmisistä. Et nauti heidän kanssaan olemisesta ja siitä, että olette melko samanlaisia ja voitte keskustella asioista, joista ovat kiinnostuneita ja joita kokevat lähinnä sinun sukupuolesi edustajat. Tyttöjen illat ja poikien ryyppyreissut ja saunaillat ovat sinusta käsittämättömiä asioita etkä voi ymmärtää, miksi kukaan nauttii sellaisesta yhteisöllisyydestä oman sukupuolensa edustajien kesken.

Sinä et oleta ihmisistä mitään sukupuolen perusteella. Et oleta, että nainen käyttää naisten vaatteita, tai että mies pukeutuu juhliin pukuun. Et oleta, että nainen haluaa olla naisellinen eikä miehekäs, joten et myöskään kehu heitä kauniiksi ja naisellisiksi. Et oleta, että mies on kiinnostunut naisista seksuaalisessa mielessä. Et oleta, mies osaa vaihtaa jarrunesteet autoon todennäköisemmin kuin nainen. Et oleta, että kun nainen harrastaa seksiä, hän harrastaa vaginapenetraatiota.

Sukupuolesi ei vaikuta pukeutumiseesi mitenkään. Voit vetää mekon tai miesten puvun päällesi sukupuolestasi riippumatta ja uhraamatta ensimmäistkäkään ajatusta sille, mitä ympäristö mahtaa ajatella sinusta. Voit meikata tai olla meikkaamatta ja kävellä keskellä kaupunkia karvat kainaloissa ja jaloissa liehuen, koska sukupuoleen liittyvät kauneusihanteet ovat sinulle niin tyhjänpäiväisiä.

Jos raivostut jollekulle, saatat haukkua häntä suutuksissasi yhtä hyvin neitimäiseksi hinttariksi tai miehiseksi lattarintaiseksi lehmäksi sukupuolesta riippumatta, koska sukupuoli ei kerro mitään siitä, millaisista asioista ihminen loukkaantuu, etkä sinä oleta ihmisistä mitään heidän sukupuolensa perusteella.

Et kuluta aikaasi miettimällä miten sinua itseäsi sukupuolesi edustajana kohdellaan töissä, yhteiskunnassa tai missään. Et mieti asiaa edes sitä vertaa, että sinun pitäisi hokea sellaisia lauseita kuin "sukupuolella ei ole väliä". Asia on täysin itsestään selvä ilmankin.


Ei varmasti yllätä ketään, kun sanon, että en tunne ensimmäistäkään kriteerit täyttävää ihmistä. Ihmiset, jotka väittävät, että suhtautuvat kaikkiin ihmisiin vain ihmisinä ovat järjestään joko hieman yksinkertaisia idealisteja tai tekopyhiä valehtelijoita. 

Edes transpiirien kaikkein friikeimmät sukupuolisekopäät, joilla on ainakin viisi päivittäin vaihtelevaa sukupuolta, ja jotka eivät sanojensa mukaan oleta edes ihmisen sukupuolta hänen ulkomuotonsa perusteella eivät selviä tästä puhtain paperein. Cissukupuoliset liberaalit taas ovat näin väittäessään järjestään tyhjäpäitä, jotka eivät yksinkertaisesti hahmota puoliakaan asioista, joiden kautta sukupuoli heidän elämäänsä määrittää, tai joiden kautta he itse määrittelevät muita ihmisiä. Ensin he sanovat, että sukupuolella ei ole mitään väliä ja viiden sekunnin päästä he sanovat, että miehet ovat perseestä.


Transsukupuolisena olen hyvin kyllästynyt siihen, että tietyt ihmiset käyttävät minunkaltaisiani keppihevosina yrittäessään ajaa sukupuolineutraalia maailmankuvaansa. Sukupuolettomuus on pelkkää näytelmää. Miehet eivät suhtaudu naisiin samoin kuin miehiin, eivätkä naiset suhtaudu naisiin samoin kuin miehiin. Tytöt ja pojat ja miehet ja naiset ovat henkisesti hyvin erilaisia. Siitä on olemassa ainoastaan harvoja poikkeuksia.

Vastustan nykyistä, valheellista sukupuolen merkitystä ja sukupuolieroja vähättelevää kulttuuria. Minä en ole pelkkä seksuaali. Minulle on väliä sillä, mikä on ihmisen sukupuoli ja millaiset genitaalit hänellä on. Seksuaalisia intressejäni ei määritä kenenkään kokemus hänen sukupuolestaan vaan hänen kehonsa sukupuoli ja yleinen miehekkyytensä tai naisellisuutensa. Jos tämä loukkaa jotakuta, se on hänen ongelmansa. 

Minä en suhtaudu miehiin ja naisiin samoin, enkä oleta heistä samoja asioita, koska se on järjetöntä ja valtaosan mielestä myös epäkohteliasta. Miehet haluavat, että heistä oletetaan miehisiä asioita. Ei, että he pukeutuvat mekkoon eivätkä osaa vaihtaa renkaita autoon. Ihmisen sukupuolella on minulle väliä muussakin kuin seksuaalisessa kanssakäymisessä. Niin on valtaosalle muistakin ihmisistä. Ihmiset, jotka kaveeraavat ensimmäkseen vastakkaisen sukupuolen kanssa ovat harvinaisia, enimmäkseen tyttömäisiä poikia tai poikamaisia tyttöjä.

Olen sitä mieltä, että oikeus vaihtaa naisten tai miesten pukutiloihin pitäisi tulla ainoastaan sukupuolenkorjausprosessiin lähtemisen myötä, ei pelkän oman kokemuksen perusteella. Transtytöt ovat vaarassa tulla seksuaalisesti ahdistelluksi miesten tiloissa silloin, kun he näyttävät tytöiltä. Transpoikia syytetään tyttöjen seksuaalisesta ahdistelusta naisten tiloissa silloin, kun he näyttävät pojilta. Kokemukset eivät ahdisteluun vaikuta.

Sukupuoli ei ole pelkät genitaalit. Se on pohja, jonka päälle rakennamme koko minuutemme. Elekieli, äänenpainot, ulkonäkö, vaatetus, kaikki. Ne on rakennettu oman sukupuolisen minän päälle myös silloin, kun ne poikkeavat oman sukupuolen normista. Analysoimme itseämme ja toisiamme juuri sukupuoltemme edustajina valtaosan ajasta. Sukupuoli määrittää sosiaalista ja seksuaalista kanssakäymistämme lähes joka ikinen hetki, halusimme me sitä tai emme, tiedostimme sitä tai emme.

Sukupuoli on suurin ihmiselämää määrittävä seikka heti sen jälkeen, että edustamme ihmislajia, eikä se muutu, vaikka yhteiskunnasta yritettäisiin poistaa väkisin kaikki mahdollinen sukupuolijaottelu.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kun transaktivisteista tuli transfobeja


Feministinen transaktivismi tänä päivänä on oksettavaa. He yrittävät tehdä juuri samaa kuin uskovaiset eheyttäjät. Siinä, missä toinen demonisoi hoidot ja yrittää saada tulemaan kehon kanssa toimeen tarjoamalla ihanaa naiseutta, toinen demonisoi hoidot ja yrittää saada tulemaan kehon kanssa toimeen tarjoamalla jonkinlaista sosiaalista pseudomiehuutta ilman mieskehoa.

Alla on muutama esimerkki, jotka edustavat nykypäivän feminististä transaktivismia tyypillisimmillään.




Kirjoittaja puhuu itsemääräämisoikeuden puolesta, mutta kieltää heti seuraavaksi kenenkään oikeuden kokea transsukupuolisuutensa sairaudeksi, kehonsa vialliseksi tai edes osaksi omaa sukupuoltaan.

Hän sanoo, että kehoja voidaan muuttaa yhteiskunnan muodostamien sukupuolimääritelmien mukaisiksi, mutta hän ei sano sanaakaan siitä, että useimmat transsukupuoliset muuttavat kehojaan oman kokemuksensa mukaisiksi.

Hän kirjoittaa omasta, henkilökohtaisesta ahdistuksestaan sukupuolinormeihin liittyen, mainitsee tulleensa syrjityksi ja alkaneensa hävetä kehoaan. Hän kirjoittaa, että lähti transprosessiin sen vuoksi, että tulisi kohdatuksi omana itsenään ja sanoo, että niin tehdessään hän näkee alistuneensa yhteiskunnan sukupuolipaineiden edessä.

Sen jälkeen hän yleistää omat kokemuksensa koskemaan itsestäänselvästi kaikkia transsukupuolisia ja antaa ymmärtää, että transhoidot ovat ainoastaan syrjityille ja pahoinvoiville reppanoille, jotka haluavat päästä syrjinnästä eroon.

Viimeisenä hän huutaa caps lock päällä, että yhteiskunnan ongelmalliset sukupuolikäsitykset ovat kaikkien transsukupuolisten TODELLINEN ongelma ja sukupuolenkorjaushoidot ainoastaan tämän paikkaamista.



Hänen tekstinsä on itsekeskeisyydessään kammottava. Se kieltää kaikkien muiden transsukupuolisten kuin hänenkaltaistensa olemassaolon. Transsukupuolisia, jotka eivät ole ahdistuneita sukupuolinormeista vaan jopa pitävät niistä, jotka eivät ole tulleet syrjityiksi tai jotka eivät ole koskaan hävenneet kehoaan (eri asia kuin kehodysforia) ei ole sen mukaan olemassakaan. Transsukupuolisia, jotka eivät kokeneet prosessiin lähtemistään johonkin alistumisena ei ole sen mukaan olemassa.

En jaa ensimmäistäkään hänen väitettään. En ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi muuttaa kehoani. Minä halusin ja sain muuttaa sitä ja olen siitä erittäin kiitollinen. Sillä ei ole minkään valtakunnan tekemistä syrjinnän tai alistumisen kanssa. Alistumista sukupuolinormeihin olisi ollut olla lähtemättä prosessiin. Minä halusin muuttaa sitä siksi, että olisin maskuliinisempi, vahvempi ja minulla olisi penis. Että voisin tehdä kehollani asioita, joita sillä ei kiistämättöistä fyysisistä realiteeteista johtuen voinut tehdä aiemmin. Että näyttäisin mielestäni paremmalta. Miehet ovat minusta huomattavasti paremman näköinen ja muutenkin fysiologisesti mieluisampi sukupuoli.

Miehuus ei ole minulle sitä, miten minua puhutellaan tai mitä joku sattuu ajattelemaan minusta. Se on erittäin lihallista, fyysistä ja seksuaalista. Feministit ovat niin sekaisin omien sosiaalisten konstruktioidensa kanssa, että he ovat mitätöineet tämän puolen sukupuolisuudesta kokonaan. He ovat niin aggressiivisia itsemäärittelynsä kanssa, että yrittävät viedä toisilta jopa oikeuden kokea sukupuolensa lihallisena ominaisuutena, koska se loukkaa heidän omaa sukupuolikäsitystään.

Tekstin vaarallisin osuus on se, että siinä esitetään sukupuolenkorjaushoidot jonain asiana, josta voidaan luopua, kunhan sukupuolikäsityksiä muutetaan joksikin, todennäköisesti feministisen itsemäärittelyutopian mukaiseksi asiaksi. En puutu sen realistisuuteen, koska se ei ole tekstin kannalta olennaista ja käsittelin sitä edellisessä tekstissä.

Karmivinta on se, mitä tapahtuisi, jos heidän toiveensa toteutuisivat. Kaikki ne sadattuhannet transsukupuoliset, jotka tarvitsevat sukupuolenkorjaushoitoja aivan muista syistä kuin sukupuolirooleista traumatisoituneet terapian tarpeessa olevat feministit, ja joita sukupuolikäsitysten muuttuminen jonkinlaisiksi ei auta paskan vertaa, jäisivät kuin nallit kalliolle kuolemaan ja kärsimään ilman hoitoja, koska heitä ei ole näille ihmisille olemassa.




Seuraava teksti käsittelee transmiehiä ja kuukautisia. Kirjoittaja sanoo, että häntä satuttaa aivan helvetisti, että kuukautiset nähdään vain naisten kokemana asiana. 

Minua transmiehenä vituttaa helvetisti, että joku haluaa tieten tahtoen korostaa transmiesten kuukautisia. Minä kävin prosessin lävitse siksi, että saisin mieskehon ja minulla oletettaisiin olevan mieskeho. Minä vedän turpaan, jos kukaan uskaltaa sanoa minulle sanankaan kuukautisista.

Minä en ymmärrä mitä nämä ihmiset ajattelevat. Jos on tärkeää mainostaa, että transmiehelläkin voi olla kuukautiset, eikö heillä silloin pidä mainita voivan olla myös vagina, rinnat ja kyky synnyttää lapsia? Miksipä ei voida korostaa, että transmiehetkin voivat olla naisellisia, pukeutua mekkoon ja meikata? Tulevaisuus on mahtava, kun television rintaliivi-, mekko- ja tamponimainokset suunnataan naisille ja transmiehille. Kirjoittajakin pääsee takaisin siihen täysin samaan sukupuolilokeroon, josta hän halusi pois, mutta jolla on vain eri nimi.

Tämänkaltaisten ihmisten sukupuolikäsitys on yksi iso farssi. Kuvailemiani ihmisiä ei erota poikatytöstä mikään muu kuin se, että he nyt vain kokevat olevansa miehiä, vaikka heillä ei ole siihen ensimmäistäkään loogista syytä. He itse pahentavat transsukupuolisten asemaa.


Transaktivisteista, jotka taistelivat sen puolesta, että transmies saa olla mies, hän saa olla kehollisesti sukupuolinen olento ja hänen kehollisuuteensa saa kuulua parta ja mulkku, on tullut transfobeja, joista transmiehen on haluttava elää naiskehossa, ja joiden silmissä kiiluu halu demonisoida transmiehen miehinen kehonkuva, siihen liittyvä seksuaalisuus ja sukupuolenkorjaushoidot.

En halua joutua edustamaan kenenkään silmissä näiden ihmisten kanssa samaa ihmisryhmää tai olemaan missään tekemisissä heidän levittämänsä transmieskuvan kanssa, jonka mukaan jokainen transmies on heidänkaltaisensa syrjitty, menstruoiva reppana, joka lähti sukupuolenkorjausprosessiin ainoastaan sopiakseen sukupuolinormeihin. Väite on helvetin alentava.

Otan osaa jokaisen normaalin transsukupuolisen puolesta, joka joutuu taistelemaan näiden ihmispainajaisten tulevaisuudenkuvaa vastaan, jossa transmiehen osa on olla naiskehoinen olento, jolle on riitettävä se, että häntä puhutellaan miehenä, ja transnaisen mieskehoinen olento, jolle on riitettävä, että häntä puhutellaan naisena.

Toivon, että ensimmäinenkään ihminen, joka kokee omalla kehollaan olevan sukupuolen ja joka tarvitsee nimenomaan jonkin sukupuolen kehon eikä sukupuoliroolia, ei taivu näiden ihmisten alati kasvavaan painostukseen ja vaikene asiasta. Nämä ihmiset ovat todellisia ja aivan yhtä haitallisia kuin mikä tahansa muukin taho, joka levittää transsukupuolisista vääriä käsityksiä ja yrittää viedä transsukupuolisilta oikeuden sukupuolenkorjaushoitoihin jonkin oman eheytysideologiansa nojalla.

Minua ei kiinnosta paskaakaan onko siihen pyrkivä taho uskovainen, tärähtänt feministi vai toinen transsukupuolinen. Jokainen, joka yrittää tulla minun ja kehoni väliin on vihollinen.


maanantai 26. syyskuuta 2016

Sosiaalista miehuutta ilman mieskehoa ei ole olemassa


Feministit ovat yleensä sitä mieltä, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio ja jokaisen pitää saada määritellä sukupuolensa itse. Että jokaisen pitää saada olla sukupuoleton, sukupuolten välimuoto, mies tai nainen kehosta ja ulkomuodosta riippumatta.

Maailma, josta feministit haaveilevat on pelkästään yksi heidän utopioistaan, joka ei voi toteutua koskaan. Ihminen ei yksinkertaisesti voi tulla kohdelluksi miehenä tai sukupuolettomana, jos hänellä on naiskeho tai toisin päin.

Otetaan esimerkeiksi teini-ikäinen Laura, joka määrittelee itsensä mieheksi, Erkko, joka on mielestään sukupuoleton ja Juho, joka kokee olevansa nainen. He ovat "transsukupuolisia" joista kukaan ei halua mennä sukupuolenkorjaushoitoihin. Heille sukupuoli on pelkästään yksilön identiteetti ja heillä on mielestään oikeus tulla kohdelluiksi sellaisina kuin he kokevat olevansa.



Juho on pitkä ja roteva ja jaksaa kantaa puolet suurempia tavaroita kuin hänen siskonsa ja äitinsä. Pitääkö heidän olla pyytämättä häneltä apua tai sanomatta tätä ääneen ja olla kutsumatta naiselliseksi itsensä kokevaa Juhoa vahingossakaan isoksi ja vahvaksi, jotta hänelle ei tule paha mieli? Pitääkö heidän esittää, että Juho on naisellinen eikä miehekäs ja että nämä termit voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa?

Laura löytää hyvin nuorella iällä poikaystävän ja haluaa harrastaa yhdyntää hänen kanssaan. Lauran poikaystävän vanhemmille se sopisi. Heidän lapsensa on kuitenkin peniksellinen olento, joka ei imetä eikä ole tiineenä yheksää kuukautta, ja jonka koulunkäyntiä vahinkoraskaus ei keskeyttäisi. Pitääkö Lauran vanhempien esittää, että asia on hänen kohdallaan samoin ja olla näyttämättä paljon suurempaa huoltaan asiasta hänelle?

Laura liikkuu epämääräisessä poikaporukassa, jossa kaikki ovat häntä kolme vuotta vanhempia. Hän haluaa lähteä heidän kanssaan mökille juhlimaan ja maistelemaan alkoholia. Pitääkö Lauran vanhempien päästää hänet menemään sinne vatsaa vääntävästä huolesta huolimatta, koska he päästivät hänen veljensäkin aikanaan ja kieltää se fakta, että hänen riskinsä tulla hyväksikätetyksi on ekspotentiaalinen hänen veljeensä verrattuna?

Kun Laura haluaa mennä saunaan peniksellisten poikien kanssa, mutta poikia ahdistaa mennä saunaan hänen kanssaan, koska he pelkäävät, että heillä alkaa seisoa hänen seurassaan, onko Lauralla oikeus mennä sinne kaikkien muiden tunteista välittämättä? Pitääkö poikien esittää, että Laura on ihan kuten hekin?

Juho on ihastunut lesbonaiseen, joka ei tunnu lämpenevän hänelle, vaikka hän kulkee mekko päällä ja nätisti meikattuna ympäriinsä. Nainen ei pidä häntä naisena. Pitääkö hänen esittää, että syy on jossain muualla kuin Juhon mieskehossa?

Erkko ajelee ympäri kaupunkia harva se päivä 13-vuotiaita tyttöjä kyydissään. Hän heittää heitä kotiin sählyharkoista ilman, että ketään muita on autossa. Pitääkö tyttöjen vanhempien suhtautua häneen vähemmän epäilevästi kuin muihin keski-ikäisiin pikkutyttöjä autoissaan kuljettaviin peniksellisiin miehen näköisiin ihmisiin, koska hän kokee olevansa sukupuoleton luoja tietää mistä syystä?

Pitääkö Erkko vapauttaa asepalveluksesta, koska hän kokee olevansa sukupuoleton? Entä miten on Juhon ja Lauran laita? Leikitäänkö, että heistä Laura, tuo fyysiseltä suorituskyvyltään selkeästi Juhoa kehonsa vuoksi heikompi ja pienempi, kuukautisista kärsivä ja seksuaaliselle hyväksikäytölle altis olento on järkevää laittaa Juhon sijaan rintamalle?

Juho haluaa mennä naisten suihkuun. Naisia ahdistaa mennä sinne hänen kanssaan, koska he tuntevat olevansa ison peniksellisen otuksen seksuaalisten katseiden kohteena. Juhon tapauksessa se on ihan totta. Juho tykkää naisista ja tykkää tunkea penistään heidän sisäänsä, eikä halua eroon siitä. Hänen ainoa eronsa muihin miehiin on se, että hän pukeutuu mekkoon ja kokee jostain syystä olevansa nainen. Pitääkö Juhon kokemuksen mennä naisten tunteiden edelle?



Maailma, josta feministit haaveilevat on ainoastaan loputonta esittämistä ja ikävien tosiasioiden kieltämistä. Erilainen kohtelumme on seurausta biologisista ominaisuuksistamme. Yritykset erottaa sukupuolirooli kehosta ovat yksinkertaisesti naurettavia.

Se, että minä olen transsukupuolinen ei velvoita minua osallistumaan kaikenlaiseen hulluuteen. Jos minulla olisi vaginan kanssa syntynyt lapsi, minä pitäisin hänestä huolta. Se tekisi minusta automaattisesti seksistin, joka kohtelee häntä eri tavalla kuin peniksen kanssa syntyneitä. Maailma vain sattuu olemaan heille erilainen paikka kuin peniksellisille, haluttiin tai ei.

Jokainen on oikeutettu kokemaan itsensä kuten kokee, mutta maailmaa ei voi vaatia pyörimään pelkästään ihmisten kokemusten pohjalta. Jos joku haluaa elää jonkinlaisessa kehossa eikä halua muuttaa sitä, hän kestää myös siitä väistämättä seuraavat sosiaaliset realiteetit. 

Miesrooli ilman mieskehoa on ainoastaan miehenä puhuteltavan rekkalesbon rooli. Sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen miehuuden kanssa, joka on seuraus mieskehon ja sen fyysisten ominaisuuksien omistamisesta.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Feministien harha naisellisuuden aliarvostamisesta


Feministit ovat sitä mieltä, että naisellisuutta ei arvosteta. Sitä ei arvosteta miehillä, mikä on totta, mutta feministien mielestä sitä ei arvosteta edes naisilla. Naiset kuulemma kilpailevat keskenään siitä, kuka on eniten poikatyttö. Naista kuulemma arvostetaan enemmän, kun hän on miehekäs. Väite on niin absurdi, että Laasasen Henrykin nauraa sille.

Milloin viimeksi näitte televisiossa muodonmuutosohjelmia, joissa kauhisteltiin isoon ääneen kuinka joku nainen näyttää naiselliselta ja on antanut itsensä rupsahtaa? Milloin näitte kuinka koko suku ihasteli ääneen, että äidistä tuli nyt todella miehekäs ja hyvännäköinen, kun se kammottava, epäkelpo naisellisuus poistettiin hänestä? Ette milloinkaan. Se menee toisin päin.

Milloin viimeksi kuulitte, että joku mies sanoi naisihanteensa olevan hyvin miehekäs? Minkä värisillä valoilla kaupungit valaistaan tyttöjen päivänä ? Mustalla ja pääkalloilla? Ei todellakaan. Milloin viimeksi näitte butchlesbon H&M:n kuvastossa tai kuulitte mainostettavan vaatteita miehekkäille naisille? Ette milloinkaan.



Milloin viimeksi luitte naistenlehdestä jutun maskuliinisesta naisesta, joka kertoi löytäneensä itsensä esitettyään yhteiskunnan paineiden vuoksi naisellista vuosikausia? Ette milloinkaan. Kyse ei ole siitä, että näitä naisia ei ole olemassa. Kyse on siitä, että naistenlehdet eivät halua kirjoittaa naisista, joista tuli ylpeästi karvaisia örisijöitä. He haluavat kirjoittaa ylpeästi Naisellisista Naisista.

Milloin viimeksi kuulitte luokallisesta äijämäisiä tyttöjä, jotka kiusaavat luokan naisellisinta, todella syrjittyä tyttöä? Ette milloinkaan. Todellisuus on päinvastainen. Koulukiusaamisesta tehdyistä tutkimuksista käy hyvin selkeästi ilmi, että hlbt-nuorten ohessa kiusatuimpia nuoria ovat nimenomaan tyttömäiset pojat ja poikamaiset tytöt. He ovat friikkejä, joita molemmat sukupuolet porukoissaan syrjivät.

Miehekkäiden naisten olemassaoloa huomioidaan hädinstuskin mitenkään muuten yhteiskunnassamme kuin arvostelemalla ja pilkkaamalla. Aivan yhtä lailla kuin feministit väittävät miehen olevan yhteiskuntamme oletusihminen, naisellinen nainen on yhteiskuntamme oletusnainen.



On olemassa äärimmäisen harvoja asioita, joissa miehekäs nainen voi saavuttaa jotain etua naisellisempaan verrattuna. Yksi on työelämä. Miehekkäät luonteenpiirteet ovat luottamusta ja kovuutta vaativissa ammateissa enemmän eduksi kuin naisellisen oikukkuus ja herkkyys, eikä tämä tule muuttumaan. Miehisestä ulkonäöstä ei ole naiselle hyötyä kuin ehkä seksuaalista ahdistelua vähentävänä tekijänä, tai jos hän on kuulantyöntäjä.

Feministien maalailema kuva yhteiskunnasta, jossa naiselliset naiset ovat aliarvostettuja on täydellisen naurettava emävale. Todellisuus, jossa nuoret naiset kilpailevat keskenään siitä, kuka on kaikkein miehekkäin, eikä siitä kuka on kaikkein naisellisin ja viehättävin on olemassa vain heidän omassa mielikuvitusmaailmassaan.

Todellisuudessa maailma on naisellisten naisten ja miehekkäiden miesten. He ovat normi ja kaikki täällä on heidän ja heitä varten. Feministit, jotka eivät ymmärrä tätä ovat ainoastaan marginaalin edustajien panettelijoita aivan samalla tavalla kuin miehet, jotka pilkkaavat naisellisia miehiä.

Kun miestä sanotaan ivallisesti tytöksi, vain feministi saa väännettyä sen päässään naisten pilkkaamiseksi, eikä näe tai koe edes tarpeelliseksi mainita sitä ihmisryhmää, jota siinä tosiasiassa pilkataan - naisellisia miehiä. Vain heitä. Silloinkaan ei pilkata miehiä, kun naista kutsutaan ivallisesti mieheksi. Silloin pilkataan nimenomaan miehisiä naisia.




Koko naisellisuuden epäarvostus naissukupuolen kohdalla on feministien heikkoitsetuntoisen mielen keksintö. Niiden, jotka tuntevat tarvetta morkata joka toisessa Me naiset -lehden numerossa epänaisellisia naisia heikommin naisiksi ja spekuloida onko heillä itsetunnossa jotain vikaa, kun he haluavat olla sellaisia. Niiden, joiden on pakko toistella jatkuvasti, että he eivät ole koskaan ymmärtäneet miksi heidän pitäisi olla hyviä jätkiä, vaikka kenelläkään muulla ei käynyt edes mielessä, että heidän pitäisi olla sellaisia.

Feministien, jotka arvostelevat poikatyttöjä ja miehisiä naisia sekä kiistävät heidän identiteettinsä ja kyhäävät yllä olevan kaltaisia esimerkkikuvia siitä, millaisia naisten ei tule olla ja miten he eivät saa ajatella kannattaisi mennä erittäin syvälle itseensä.


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Nykypäivän feministi


Nykypäivän feministi haluaisi olla kuten Daenereys Targaryen. Äärimmäisen naisellinen ja kaunis maailmanvalloittaja, jota väkivaltaisimmatkin miehet kunnioittavat. Hänellä ei kuitenkaan ole kolmea lohikäärmettä ja hän palaa tulessa kuten muutkin kuolevaiset. Hän haluaisi olla kuten Brienne Tarth, joka voittaa isotkin miehet taistelussa. Hänellä ei kuitenkaan ole kaksimetristä miehisillä voimilla varustettua vartaloa, eikä hän osaa taistella. Hänellä ei ole minkäänlaisia voimia, jotka tekisivät pienimmänkään vaikutuksen väkivaltaisiin miehiin. Hänen kohtalonsa olisi ollut sama kuin Sansa Starkin.

Nykypäivän feministi kiukuttelee jatkuvasti siitä, että naisellisiin ihmisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin miehekkäisiin. Hän on täysin kyvytön ymmärtämään, miksi erilaisiin ihmisiin suhtaudutaan eri tavoin.

Nykypäivän feministi haluaa vapaasti itkeä ja kiukutella PMS:n aikaan ja olla oma oikukas, pehmeä ja naisellinen itsensä. Samaan aikaan häneen pitäisi kuitenkin suhtautua täysin samoin kuin johonkuhun tasaiseen, kovapintaiseen ja luotettavaan. Jos ei suhtaudu, koska hän ei yksinkertaisesti ole sellainen, on seksistinen sika.

Nykypäivän feministi haluaa olla naisellinen ja siro, mutta pitää kammottavana loukkauksena, jos joku sanoo häntä heikommaksi kuin jotakuta, joka on ulkomuodoltaan täysin päinvastainen ja nostaa 300 kg penkistä.

Nykypäivän feministi ei osaa vaihtaa renkaita autoon eikä ole kiinnostunut autoista muutenkaan, kuten ei valtaosa muistakaan naisista, mutta kun joku sanoo ääneen, että naiset eivät ymmärrä autoista mitään, hän loukkaantuu.

Nykypäivän feministi nimeää vaginansa Pirjoksi ja yrittää patistaa muutkin naiset tekemään niin, koska miehetkin nimeävät peniksiään. Kun kukaan ei tee niin, hän syyllistää naisia naisvihasta. Hän ei ymmärrä, että vaginalla ei ole peniksen kanssa muuta yhteistä kuin se, että ne ovat sukupuolielimiä. Vagina ei ole puhtaasti nautintoa kantajalleen tuottava elin, jolla tehdään toinen raskaaksi. Sillä ei kuseskella puskiin avaamalla sepalus eikä "kärsitä" siitä, että orgasmi tulee liian helposti. Se on kaiken sen vastakohta, jonka kanssa ollaan raskaana, huolehditaan ehkäisystä, kärsitään kivuista, levitellään jalkoja gynekologille ja kuljetaan vaippa housuissa joka kuukausi. Naisen suhde genitaaleihinsa on viha-rakkaussuhde siinä missä miehen on rakkaussuhde.

Nykypäivän feministi hokee olevansa vahva nainen. Silti kaikki hänen sukupuoleensa liittyvä on hänelle alistamista. Hän on niin heikoilla itsensä kanssa, että väittää, että ihmiset, jotka pitävät kuukautisia ällöttävinä ovat naisvihamielisiä.

Nykypäivän feministi haluaa puhua tyttöjen kanssa meikeistä, raskauksista ja naiseuteen liittyvistä asioista, mutta ei voi sietää, kun joku sanoo, että naisten jutut ovat hänestä tylsiä ja he ovat erilaisia kuin miehet.

Nykypäivän feministi yrittää olla sukupuoleton ja yrittää olla mies muuttamatta kehoaan kuten oikeat transsukupuoliset, joille se ei ole vastenmielistä. Kun se ei toimi eikä kukaan pidä häntä sellaisena, hän syyttää yhteiskuntaa ongelmistaan, vaikka syyllinen on luonto.

Nykypäivän feministi haluaa olla naisellinen ja haluttava ja kuitenkin hän haluaa samaan aikaan, että häneen suhtaudutaan kuin yhteen miehistä ja miehisistä naisista, vailla mitään seksuaalista jännitettä. Hänen pitää saada olla kaikkea yhtä aikaa.

Nykypäivän feministillä ei ole minkäänlaista realistista otetta elämään. Hän haluaisi kaikin keinoin pyyhkiä, kieltää ja poistaa olemassa olevan todellisuuden. Hän ei kestä fyysisten realiteettien väistämättömiä, rajoittavia vaikutuksia elämään. Hän ei kestä sitä, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia.


Esittäytyminen


Blogin kirjoittaja edustaa transsukupuolisten konservatiivisiipeä.

Olen antifeministi. Olen spesisti ja seksisti. Olen cisseksisti, true trans ja kaiken muunkin sorttinen kusipäärunkkari.

Blogi sisältää pääasiassa häpeämättömiä parodioita transpiirien sekopääfeministeistä ja kaunistelemattomia näkemyksiä sukupuolisuudesta vähemmistönäkökulmasta.

Jos kaikkien pitäisi mielestäsi uskoa intersektionaalisen feminismin unelmaan, tämä blogi loukkaa todennäköisesti kaikkea, mitä pidät hyvänä ja oikeana.

lauantai 6. elokuuta 2016

Pahin uhka transsukupuolisille ovat queerhörhöt


Transsukupuoliset pelkäävät transhoitojen lakkauttamista, koska se tappaisi suuren osan meistä. He pelkäävät, että tämän toteuttavat persut tai natsit, jotka pääsevät valtaan. Tosiasiassa suurin uhka hoitojen lakkauttamiselle piilee sisäpiirissä.

Suurin uhka tavallisille transsukupuolisille ja heidän hyvinvoinnilleen on kaikenmaailman queerhörhöistä koostuva porukka, joka pitää transtutkimuksia epäinhimillisinä, yrittää poistaa transsukupuolisuuden sairausluokituksesta ja haluaa hoidot kokonaan pois valtion kontrollin alta. Tämä porukka koostuu lähinnä anarkisteista, joilla ei luonnollisestikaan ole esittää vastapainoksi miten hoidot sitten järjestettäisiin, kuten ei anarkisteilla koskaan.

Karu totuus on, että jos valtio ei kontrolloi mitenkään hoitojen tarpeellisuutta eikä sitä, keille niitä myönnetään, silloin se ei myöskään maksa niitä. Piste. Sellaista utopiaa, jossa jokainen pääsee sukupuolenkorjaushoitoihin pelkällä ilmoituksella ei ole, eikä tule. Ainoa vaihtoehto tälle järjestelmälle on se, että jokainen maksaa operaationsa itse.

Transtutkimuksia ei tule lakkauttaa. Lääketiteellisiä hoitoja ei pitäisi antaa kenellekään ilman lääkärin näkemistä. Vaikka osa ei halua uskoa sitä, on olemassa mielisairaita ihmisiä, jotka voivat tehdä itselleen asioita, joilta heitä tulee suojella. Tämän voi estää ainoastaan transtutkimuksilla, joissa psykoottiset, skitsofreeniset sekä muuten sekaisin ja epävarmat ihmiset laitetaan jäähylle. Asioita voidaan katsoa myöhemmin uudelleen, kun pää on selvinnyt.

Tätä faktaa ei muuta miksikään se, että sadan kilometrin mittaisen mielenterveyshistorian omistaja näkee sen epäreiluna portinvartijasysteeminä, että joku kiistattoman tasapainoinen ja sukupuoliristiriidaltaan selkeä yksilö pääsee häntä nopeammin hoitoihin. Ei sitä transpoleilla ilkeyttään tehdä. He yrittävät varmistaa, että ihminen on täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka se tietäisi lisää odotteluaikaa. Jos minä olisin vastuussa potilaista, kyllä minäkin haluaisin varmistua, että mielenterveyshistoria johtuu sukupuoliristiriidan oireilusta eikä toisin päin.

Muunsukupuoliset jaksavat myös valittaa polista loputtomiin. Milloin valituksen kohde on se, että heidän pitää valehdella saadakseen binäärisille tarkoitettu F64.0 diagnoosi ja mahdollisuus genitaalikirurgiaan ihan kaiken varalta ja milloin se, että heidän tilaansa ei pidetä yhtä vakavana ja rajoittavana kuin binääristen transsukupuolisten. Näyttäkää minulle muunsukupuolinen, joka tarvitsee genitaalikirurgiaa niin minä näytän teille lehmän, joka lentää. Suurin osa heistä ei ottaisi genitaalikirurgiaa, vaikka maksettaisiin ja yhtä iso osa ei halua eroon edes omasta hormonitoiminnastaan. Ei tällainen ihminen tarvitse F64.0 diagnoosia mihinkään. Jos hän sen jostain syystä haluaa, valehdelkoot rauhassa niin paljon kuin sielu sietää. Niin minäkin joudun tekemään, jos haluan lonkkaleikkaukseen, vaikka lonkkani on täysin terve.


Täysin kehodysforiattomien "transsukupuolisten" valitusta ja sekaantumista siihen, miten hoidot järjestetään en jaksa edes kommentoida. He eivät tarvitse hoitoja, joten heillä ei tule olla koko asiaan mitään sanottavaa. He voivat keskittyä aivan rauhassa omien nimi- ja paperiasioidensa ajamiseen ja transvestiitteilyihinsä.

Jotkut valittavat siitä, että polin täti kysyi millaista seksiä hän harrastaa samalla, kun hän kysyi pystyykö potilas peseytymään tai masturboimaan. Näitä kysymyksiä ei kysytä siksi, että polin tätiä kiinnostaisi millainen seksielämä hänellä on. Niitä kysytään siksi, että yritetään kartoittaa kuinka pahaa jonkun kehodysforia on ja kuinka paljon se hänen elämäänsä rajoittaa.

Kaikkein eniten nämä kysymykset tuntuvat kismittävän juuri niitä, joilla ei ole genitaalidysforiaa. Jos pystyy olemaan poikakaverinsa nylkytettävänä ja ottamaan riskin raskaudesta niin ei luulisi olevan kovin traumaattista keskustella aiheesta verrattuna johonkuhun, joka ei pysty käymään edes kusella. Jos se hävettää, että nauttii seksuaalisessa kanssakäymisessä naaraana/uroksena olemisesta, vaikka kokee olevansa jotain muuta, niin ei se asiasta kysyvän tätin tai tutkimusten vika ole, saati niiden transsukupuolisten, joiden seksuaalisuus on kuten tavallisella miehellä tai naisella.

Transsukupuolisuutta ei tule poistaa sairausluokituksesta. Jos ei ole diagnoosia, ei ole mitään hoidettavaa. Se, että transsukupuolisuus on yleensä sairauteen rinnastettava, hoitoa vaativa ja henkeä uhkaava tila ei muutu miksikään sillä, että jotkut transsukupuolisiksi identifioituvat transvestiitit, jotka eivät tarvitse hoitoja haluaisivat sen olevan jotain homoseksuaalisuuden kaltaista. Valitettavasti se ei ole sitä. Homo ei tarvitse mitään hoitoja, transsukupuolinen tarvitsee.

Transsukupuolisuusdiagnoosia ei myöskään pidä muuttaa miksikään yleiseksi kehodysforiadiagnoosiksi, joka erotetaan transsukupuolisuudesta. Se, että transsukupuolisten invalidisoiva kehodysforia sotketaan jonkun cisnaisen ahdistukseen a-kupin tisseistä heikentää hyvin paljon transsukupuolisten tilannetta. Transsukupuolisuuteen liittyvä kehodysforia on olennainen osa sukupuoliristiriitaa, eikä sitä esiinny yhtä vakavana millään muulla ihmisryhmällä.

En kannata edes binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten diagnoosien yhdistämistä. En halua, että muunsukupuolisten sekoiltua tarpeeksi hormoniensa kanssa ja kaduttua munasarjojen poistoa, kun peilistä katsoo androgyynin olennon sijaan karvainen ukko, jonka kalju kiiltää, hoitoyksikkö kyllästyy kirjoittelemaan heille naishormoneita ja näkee parhaaksi asettaa lisärajoituksia sen suhteen montako vuotta pitää olla testoilla ennen kuin saa poistattaa sisäromunsa. Muunsukupuoliset eivät ole kuten transmiehet ja -naiset ja heidän on parempi olla erillisellä diagnoosilla, koska pahimmassa tapauksessa heidän sekoilustaan kärsivät ne, joita samat ongelmat eivät koske.

En halua transsukupuolisten joutuvan luopumaan oikeuksistaan edetä prosessissa mahdollisimman nopeasti. Jokainen transsukupuolinen, joka valittaa kuinka joutuu tekemään isoja päätöksiä leikkauksiensa suhteen niin nuorena sietäisi saada turpaansa. Ne oikeudet voidaan myös viedä pois ja asettaa ikäraja kolmeenkymeneen ikävuoteen kuten cissukupuolisilla.

Suurin osa transsukupuolisista on nykyään tyytyväisiä tutkimuksiin ja kokee tulleensa kohdelluksi asiallisesti. Minun tutkimukseni olivat mukava ja lämminhenkinen muutama tapaamiskerta ystävällisten tätien ja setien luona. Minä sain oikean diagnoosin ongelmitta ja pääsin hoitoihin. Ne toimivat kuin junan vessa enkä löydä ensimmäistäkään pahaa sanottavaa transpolin toiminnasta.


cistem.jpg
You can`t trust the cistem-hörhö vauhdissa.


Ihmisiä tappavan portinvartijajärjestelmävalituksen kuunteleminen on minusta täysin absurdia. Tutkimukset ja hoidot ovat ihmisiä auttava ja henkiä pelastava, erittäin arvokas järjestelmä, josta ollaan monissa maissa kateellisia, eikä se muutu siitä miksikään mesoavien yksittäistapausten vuoksi.

Transpolien toiminnassa on kyllä oikeitakin ongelmia kaikesta mahdollisesta vinkuvien tahojen ohella. Oikeat ongelmatapaukset ovat niitä, joissa hoitoa elääkseen tarvitsevat transsukupuoliset jäivät diagnoositta ja hoidoitta. Ongelmia on ollut hyvin paljon historiassa, mutta niiden määrä on vähentynyt jatkuvasti. On asennevammaisia lääkäreitä, jotka eivät ymmärrä transsukupuolisuutta ja eväävät yhä diagnooseja mielestään vääränlaisilta transmiehiltä tai -naisilta omien sukupuolikäsitystensä perusteella. Näitä ongelmia ei kuitenkaan ratkaista ajamalla alas koko järjestelmää ja jättämällä ihmisiä heitteille, vaan kehittämällä sitä.

On kuvottavaa, että muutama tapaus, joka ei saanut hoitoja (osa ihan syystä) kehtaa yrittää ajaa alas koko transhoitojärjestelmän. Millainen ihminen näkee hyvänä ideana laittaa 18-vuotiaan sukupuoliristiriitansa vuoksi työkyvyttömän, itsemurhan partaalla keikkuvan opiskelijan maksamaan hoitonsa itse ja repäisemään tuhansia euroja jostain? Miten itsekäs pitää olla, että näkee oikeutettuna laittaa kaikki muut transsukupuoliset maksamaan hoitonsa itse ja käyttäämään loppuelämänsä velkojen lyhentämiseen, jos ylipäätään pääsivät hoitoihin ja selvisivät hengissä? Kaikki tämä vain, koska itse sattui itse olemaan epäonnekas yksilö.

Ihmettelen suuresti, miten lammasmaisesti transsukupuoliset suhtautuvat omien hoitojensa puolustamiseen. Suomen seitsemääkymmentä kiljunatsia pidetään uhkana, mutta kun omassa yhteisössä on lauma hörhöjä, jotka riehuvat ympäriinsä ja toimivat enemmistön etua vastaan ja ehdottavat suoraan, että transhoidot pitäisi lopettaa, kukaan ei sano mitään.

Naisellisuutta ei tarvitse arvostaa

Feministien yksi yleisimmistä valituksen aiheista on, että naisellisuutta pitäisi arvostaa enemmän. 

Itse ymmärrän termillä naisellisuus tarkoitettavan sellaisia naiseuteen kulttuurissamme yhdistettyjä piirteitä kuin herkkyys, empaattisuus, hoivahalu, epävarmuus, fyysinen heikkous, ailahtelevaisuus, tunteellisuus, taipuisuus, pinnallisuus, avuttomuus ja suojeltavuus. Miehekkäiksi taas ymmärrän sellaiset miehuuteen liitetyt ominaisuudet kuin rohkeus, fyysinen vahvuus, tasaisuus, kunnianhimoisuus, rationaalisuus, jääräpäisyys, itsekeskeisyys ja tunnekylmyys.

Jos sinulla olisi työkaverinasi avuton, heikko, ailahtelevainen, epäluotettava ja pinnallinen ihminen, arvostaisitko sinä häntä? Haluaisitko hänet mukaasi autiolle saarelle? En minäkään. Pitäisin häntä rasittavana ja hyödyttömänä idioottina. Ihan niin kuin en arvostaisi myöskään itsekeskeistä, jääräpäistä ja tunnekylmää ihmistä enkä haluaisi häntä lähelleni.

En ymmärrä, miksi minun pitäisi arvostaa jotain piirrettä vain siksi, että se sattuu olemaan naisellinen. Minä en arvosta yhtään piirrettä vain siksi, että se on naisellinen tai se on miehekäs. Minä arvostan mielestäni arvostamisen arvoisia luonteenpiirteitä. Minulle niitä ovat vahvuus, rohkeus, empaattisuus, taipuisuus, tasaisuus ja luotettavuus. Arvostettavien piirteiden lisäksi on olemassa myös neutraaleita ja negatiivisia piirteitä.

Osa feministeistä ymmärtää, että luonteenpiirteestä ei tee arvostettavaa vain se, että se on olemassa tai se on naisellinen. He keskittyvät valittamaan, että naisellisuuteen liitetään kauheasti siihen kuulumattomia negatiivisia luonteenpiirteitä, kun taas miehekkyyteen paljon enemmän positiivisia. Tämä on heidän mielestään patriarkaatin aikaansaannosta, koska oikeasti naisia on olemassa vaikka millaisia.

On olemassa naisellisia miehiä ja miehekkäitä naisia, mutta en käsittele näitä vähemmistöjä tässä tekstissä, sillä muutamaan poikkeustapaukseen vetoaminen koko naissukupuolen nimissä on sama kuin vetoaisi siihen, että onhan mekkoon pukeutuvia miehiäkin olemassa. Naiset ovat se ihmisryhmä, jonka enemmistön ominaisuuksien kautta käsityksemme naisellisuudesta määräytyvät. Miehet ovat ihmisryhmä, jonka enemmistön perusteella meille muodostuu käsitys siitä mitä on miehekkyys. On todella paksua väittää, että naisilla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa, tai että heistä valtaosa tekisi hirveästi töitä rikkoakseen nykyiset käsitykset naisellisuudesta.

Harva nainen haluaa olla fyysisesti todella suorituskykyinen ja vahva. Suurimmalle osalle ulkonäkö on tärkeämpää. Naiset itse perustelevat ailahtelevaisuuttaan ja draamailuaan hormoneillaan. Naiset itse korostavat kuinka heillä on oikeus muuttaa mieltään antamistaan lupauksista ja suorastaan ylpeilevät oikukkaalla luonteellaan. Osa myöntää suoraan, että ei ymmärrä teknologiasta mitään, pitää renkaanvaihtoa autoon todella monimutkaisena tai liikaa voimaa vaativana operaationa ja antaa mieluummin pimppiä miehelle kuin suorittaa sen itse. Naiset näkevät märkiä päiväunia, joissa he ovat avuttomia neitosia, jotka pelastetaan pulasta.

Samaan aikaan he ihmettelevät, että miksi naisellisia ihmisiä ei pidetä yhtä kyvykkäinä, uskottavina ja luotettavina kuin miehekkäitä. Pitääkö se vääntää ratakiskosta? Ihmiset eivät tule koskaan arvostamaan ailahtelevaisia, epäluotettavia, heikkoja ja avuttomia ihmisiä, joiden suurin mielenkiinnon kohde on jokin niin elintärkeä kuin ulkomuodon ehostus.

Jopa naiset itse ovat usein sitä mieltä, että toiset naiset ovat ärsyttävämpiä kuin miehet. Se ei johdu patriarkaatista vaan siitä, että hekään eivät pidä näistä luonteenpiirteistä ihmisissä. Jos haluataan enemmän arvostusta, on oltava arvostettava. Itku ja parku siitä, että ihan kaikkia naisellisia piirteitä pitää arvostaa on yhtä hyödytöntä kuin itku ja parku siitä, että petturuutta tai kärtyisyyttä pitäisi arvostaa.