Transsukupuolisten hoidot ovat vaarassa, koska ideologiset tahot sotkeentuvat niihin

Transsukupuolisten hoitoihin hakeutumismäärä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Keväällä 5% 9-luokkalaisista ilmoitti THL:n kyselyssä sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritellyn.

Suurin osa tästä kasvaneesta joukosta on niin sanottuja muunsukupuolisia, joilla ei ole tavallista sukupuoliristiriitaa vaan jotka korjaavat sukupuoltaan muuttuakseen mahdollisimman androgyyneiksi tai sukupuolettomiksi. Merkittävä osa heistä hakeutuu hoitoihin myös miehille ja naisille tarkoitetulla diagnoosilla.

Tässä joukossa voi olla joitain, joiden tila ja hoitojen tarve on sama kuin transsukupuolisilla miehillä ja naisilla, mutta jotka nimittävät itseään enemmin muunsukupuolisiksi. Suurin osa joukosta ei kuitenkaan ole heitä.

Merkittävä osa on ihmisiä, joiden motiivi hakeutua hoitoihin on sukupuolinormien pakeneminen. Sen sijaan, että he opettelisivat käsittelemään sukupuoliroolien olemassaoloa, he yrittävät vapautua sukupuolen ikeistä täydellisesti, mikä on kuin yrittäisi vapautua ihmisyydestä.

He elävät käsityksessä, että myös transsukupuoliset miehet ja naiset korjaavat sukupuoltaan roolin vuoksi ja käyttävät hyväkseen järjestelmää, joka on luotu sukupuoliristiriidasta kärsiville transsukupuolisille miehille ja naisille lääketieteellisen avun saamiseen ja anatomisen sukupuolen korjaamiseen.



Nämä tahot käyttävät retoriikkaa, jossa rinnastavat itsensä ja tilanteensa transsukupuolisiin miehiin ja naisiin ja antavat kuvan yhtenäisestä vähemmistöstä. Heiltä jää  tietoisesti kertomatta muutama asia.

Transsukupuolisuus on tila, jonka olemassaololle on kehitysbiologinen selitys. Transsukupuolisten miesten ja naisten aivot ovat tietyiltä alueiltaan samanlaiset kuin oikeaksi koetulla sukupuolella, joka kertoo epänormaaleille hormonitasoille altistumisesta kohdussa. Tämän tiedetään intersukupuolisilla vaikuttavan sukupuoli-identiteetin kehittymiseen.

Minkäänlaisia tutkimuksia siitä, miltä näyttävät niin kutsuttujen "muunsukupuolisten" tai "sukupuolettomien" aivot ei ole olemassa. Heillä on kymmenittäin erilaisia sukupuoli-identiteettejä kuten mm. pandrogyyni tai genderfox. Jokainen voi itse miettiä kuinka todennäköistä on, että sukupuolettoman henkilön aivot ovat täysin sukupuolettomat, kun kehitys ohjaa niitä joko feminiinisiksi tai maskuliinisiksi.

Heidän tilanteessaan ei missään nimessä ole kyse samasta asiasta kuin transsukupuolisten miesten ja naisten. Mm. Toronton ylipiston psykologian professori Jordan Peterson on huomauttanut, että kyse on ideologisesti motivoituneesta ihmisjoukosta, joka yrittää muuttaa yhteiskuntaa sukupuolineutraalimmaksi. Hän on huomauttanut myös, että joukko voi yrittää estää myös sukupuoliroolin biologisen pohjan tutkimisen. Myös Suomessa on tahoja, jotka ovat myöntäneet identiteettinsä poliittisuuden. Suostumalla heidän vaatimuksiinsa mm. neutraaleista puhuttelutermeistä ihmisistä tulee heidän ideologiansa tanssittamia käsinukkeja.

Nämä tahot ovat liittoutuneet voimakkaasti feministien kanssa ja levinneet transsukupuolisten asioita ajaviin järjestöihin. Sieltä käsin heidän on helppo vaikuttaa lainsäädääntöön, aktivismiin ja yleiseen ilmapiiriin. Transaktivismi onkin muuttunut muutamassa vuodessa lähes täydelliseksi sukupuolettomuuden ja nonbinäärisyyden ilosanoman julistamiseksi, jossa transsukupuolisille miehille ja naisille tai normaalille miehuudelle ja naiseudelle ei ole minkäänlaista tilaa. Koko miesten ja naisten olemassaolon kyseenalaistaminen alkaa olla yleistä. Väärään kehoon syntyminen ei ole heille enää edes hyväksyttävää koska keholla ei kuulemma ole sukupuolta.

Näiden ihmisten pohjimmainen motiivi on muuttaa transsukupuolisille tarkoitetut sukupuolenkorjaushoidot heidänlaistensa ihmisten ilmoitusluontoisesti käyttämäksi järjestelmäksi, jolla jokainen halukas saa muuttaa kehonsa vaikka niin sukupuolettomaksi kuin haluaa. Mm. järjestö nimeltään Pinkkimusta on tunnettu tämänkaltaisista vaatimuksista.

Tällä hetkellä tilanne on se, että sekä Helsingin että Tampereen transpolit ovat katkaisseet kokonaan muunsukupuolisten hoidot, koska niiden seurauksista ei ole tutkimusnäyttöä ja he ovat huolissaan tilanteesta. On syytäkin, sillä katujaluvut ovat jo nyt nousseet nimenomaan muunsukupuolisten osalta.

On toinenkin tilanne, mistä pitäisi olla huolissaan. Näiden ihmisten ajamien asioiden seurauksena transsukupuolisuus tullaan poistamaan seuraavasta sairausluokituksesta ja muuttamaan "sukupuoliristiriidaksi".

Tämä muutos on täysin turha termikikka, jota osa hoitoja tarvitsemattomista transsukupuolisuus-termiä itselleen haalivista tahoista on ajanut. He eivät halua transsukupuolisuutta liitettävän sairauteen, vaikka kyseessä on nimenomaan hoitoja vativa tila. Hoitoja tarvitsemattomat kehoaan vääräksi kokemattomat transsukupuolset ovat myös joukko, joiden aivoja ei ole kukaan tutkinut, mutta jotka ovat tehneet omalla päätöksellään invaasion transsukupuolisten joukkoon.

Huolestuttavaa on se, että aiemmin diagnoosit ovat olleet erillään transsukupuolisille miehille ja naisille, sekä muunsukupuolisille. Uudemmassa versiossa nämä on suunniteltu joidenkin tahojen mukaan yhdistettävän.

Tämä on viimeinen asia, joka pitäisi suostua tekemään. 

Suurin pelko tilanteessa on se, että niin kutsuttujen muunsukupuolisten katujaluvut nousevat ja kaikki transhoidot laitetaan tämän seurauksena jäihin. Jos nämä diagnoosit ovat erillään, pystytään seuraamaan kenen katujaluvut alkavat nousta ja keitä hakeutuu hoitoihin eniten.

Toisin kuin transsukupuolisille miehille ja naisille, muunsukupuolisille on tyypillistä ahdistua liiallisesta ulkomuotonsa muuttumisesta, jonka hormonikorvaushoidot tuovat tullessaan ennen pitkää, jolloin he tauottavat hormoneita. Osa on käynyt leikkauksissa ja joutunut käyttämään kahta erilaista hormonikorvaushoitoa, kun ilman leikkausta oma keho olisi tuottanut hormonit.

Muunsukupuoliselle ei myöskään luonnollisesti ole olemassa yhteiskunnassa minkäänlaista sosiaalista roolia, josta monet heistä kokevat ahdistusta. Koska he uskovat feminististen teorioiden pohjalta sukupuolen olevan sosiaalinen rakennelma, he uskovat voivansa luoda tällaisen sukupuolen. Tämä ajatusmalli on luultavasti suurin syy heidän määränsä nousuun. Uskomuksen pitkäaikaisseurakset jäävät nähtäviksi. 

Transsukupuolisten miesten ja naisten diagnoosi on ehdottomasti pidettävä erillään tämän ideologisesti motivoituneen ryhmän hoidoista.

Transsukupuolisten miesten ja naisten sukupuolenkorjaushoidot ovat erittäin arvokas henkiä pelastava järjestelmä, joka tulee ehdottomasti pitää lääketieteeseen ja tutkimustuloksiin sidottuina hoitoina.

Minkäänlaisten poliittisten aktivistiryhmien omine intresseineen ja vaihtoehtoisine sukupuolikäsityksineen ei tule päästä peukaloimaan hoitoja oman mielensä mukaisiksi. Näihin ryhmiin vaatimuksineen tulee suhtautua kuten lääketieteessä suhtauduttaisiin homeopaattien vaatimuksiin.

Jos jossain on muunsukupuolinen, joka tarvitsee hoitoja yhtä kipeästi kuin kaikki hoidot läpikäyvät transsukupuoliset, maksan hänen hoitonsa verorahoistani mielelläni. Sen sijaan sukupuoliroolien olemassaolosta ahdistuneiden feministitätien sukupuolettomaksi muuttumishoitojen maksamiseen en osallistu. Tällainen ei kuulu millään tavalla valtion rahoittamaksi toiminnaksi.

Toivon asiassa ensisijaisesti Helsingin ja Tampereen transpoleilta vahvaa selkärankaa, vaikka painostus olisi kova. Teanssukupuolisten asioita ajavilta järjestöiltä ei ole enää vuosikausiin voinut tavallisena hoitojensa puolesta pelkäävänä transmiehenä tai -naisena toivoa mitään, koska ne ovat pääasiassa näiden tahojen valtaamia.

Meillä olisikin todella kova tarve järjestölle, joka ajaisi oikeasti transsukupuolisten asioita, eikä sukupuolettomien feministien. Tilanne on ollut jo pitkään se, että näille järjestöille on pääasia epäbinäärisiksi itsensä luokittelevien tahojen asioiden ajaminen ja hoitojen valjastaminen heidän  omiin tarkoituksiinsa.