sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Sukupuoliroolit ovat hyvästä


Suunnilleen mikään ei ole nykypäivän sukupuolipoliittisessa ilmapiirissä niin pahaa, haitallista ja elähtänyttä kuin se, että miehellä ja naisella on erilainen rooli. Sukupuoliroolit nähdään keinotekoisina ja haitallisina, kasvatuksen aikaansaannoksina. Kukaan ei ole kuitenkaan osannut selittää miksi transsukupuolisia ei saada kasvatettua juuri sellaisiksi kuin halutaan, tai miksi apinanaaraat leikkivät nukeilla mieluummin kuin urokset.

Minun transsukupuolisena pitäisi ilmeisesti olla erityisen paljon niitä vastaan ja kokea, että olen kärsinyt niistä suunnattomasti. En kuitenkaan koe kärsineeni niistä juuri mitenkään enkä ole niitä vastaan. Päinvastoin.


Olen sitä mieltä, että tietynlaiset sukupuoliroolit ovat hyvästä. Tyttöjä pitäisi kehua näteiksi ja poikia vahvoiksi, eikä toisin päin. Miksikö? Siksi, että se on totuus. Normaalista tytöstä ei tule fyysisesti vahvaa eikä pojasta nättiä, eikä tälle asialle voida mitään, vaikka se kuinka kiukuttaisi jotakuta.

Nykyään esitetään aina jotenkin ihannoiden kuinka mahtavaa on olla erilainen ja kuinka rohkeita miehekkäät naiset ja naiselliset miehet ovat. Se on pelkkää pintakiiltoa. Todellisuudessa en tunne ensimmäistäkään kovin hyvinvoivaa miehekästä naista tai naisellista miestä. Heistä valtaosa on enemmän ja vähemmän ahdistuneita myös silloin, kun lähipiiri hyväksyy heidät. Sille on olemassa hyvin yksinkertainen syy. 

Nainen, joka pitää lapsista, tykkää hoivata niitä sekä kokee olevansa naisellinen on onnellinen kehostaan, kun sillä voi synnyttää lapsia ja se on naisellinen. Nainen, joka nauttii ulkonäkönsä ihailusta nauttii olostaan huomattavan paljon enemmän kuin nainen, joka haluaisi epätoivoisesti olla iso ja vahva ja saada kehuja maskuliinisuudesta, jollainen hän ei yksinkertaisesti ulkoisesti ole. Todennäköisesti hän ei saa niitä koskaan sen enempää kuin mekkoon pukeutuva naisellinen mieskään. 

Lapsena poikatyttöleikit ja poikien nukkeleikit ovat harmittomia, mutta aikuisiässä miehinen nainen, joka yrittää kaikin keinoin todistella olevansa äijä muuttuu sukupuolettoman näköiseksi olennoksi, joka herättää ihmisissä enimmäkseen kummastusta. 

Näistä ihmisistä tulee usein aikuisina ahdistuneita telaketjufeministejä, jotka uskovat, että kaikki on sosiaalista konstruktiota ja miehen näköisesti naisesta tulee uusi kauneusihanne, kun jaksaa vain rähistä tarpeeksi hampaat irvessä asian puolesta. Ei tule. Juuri kukaan ei mainitse ihannepuolisokseen rekkalesbon näköistä äärimmäisen miehekästä naista tai mekkoon pukeutuvaa naisellista miestä.

Jopa transsukupuoliset, jotka eivät käy genitaalikirurgiassa ovat heitä suositumpia puolisoita, koska heistä osa sentään näyttää ulkoisesti hyvältä. Transsukupuolisetkin kammoavat yleensä enemmän kuin mitään muuta, että heistä tulisi rekkalesbon tai mekkoon pukeutuvan miehen näköisiä olentoja. Jopa ne, jotka samaan aikaan pauhaavat joka paikassa vapaan sukupuoli-ilmaisun puolesta tunnustavat salaa, että heistä olisi aivan hirveää olla sen näköinen ihminen, joita he puolustavat.


Tytöt pitäisi kasvattaa tyttöinä, jotta voitaisiin ainakin maksimoida todennäköisyys sille, että heistä tulee naisellisia ja naiseudesta nauttivia ihmisiä. Pojat pitäisi kasvattaa poikina, jotta voitaisiin maksimoida todennäköisyys sille, että heistä tulee miehisiä ja miehuudesta nauttivia ihmisiä. Ei aikuisia, jotka syyttävät maailmaa siitä, että se ei halua enää aikuisiällä leikkiä heidän mukanaan heidän kehojensa olevan sukupuolineutraaleita tai kaikkien kehojen olevan yhtä maskuliinisia ja feminiinisiä.

Ei se tarkoita sitä, että tyttö ei saa pelata jalkapalloa tai poika leikkiä nukeilla, tai että tytöistä pitää kasvattaa kodinhengettäriä, jotka eivät voi olla työelämässä. Se ei tarkoita edes sitä, että poikatytöt ja tyttömäiset pojat pitäisi väkisin pakottaa olemaan jotain muuta, jos he eivät halua. Se tarkoittaa sitä, että maailman ei pidä leikkiä olevan sukupuoleton eikä rooleja pidä tieten tahtoen kieltää ja hälventää. Se ei yksinkertaisesti ole totta, että naisiin ja miehiin suhtauduttaisiin samoin tai heissä arvostettaisiin henkisesti ja varsinkaan ulkoisesti samoja asioita, eikä siitä tule totta.

Poikkeustapauksia kuten transsukupuolisia ja muita vastaavia tulee aina olemaan olemassa ja heidän kasvatuksensa pitää miettiä tapauskohtaisesti, mutta pääsääntöisesti sukupuoliroolit ovat hyvä, lasta aikuisuuden väistämättömään biologisten tosiasioiden määrittämään todellisuuteen valmistava asia, jota ei kannata uhrata siksi, että muutama feministi on traumatisoitunut sukupuolten olemassaolosta ja haluaa poistaa ne kokonaan.