lauantai 6. elokuuta 2016

Naisellisuutta ei tarvitse arvostaa

Feministien yksi yleisimmistä valituksen aiheista on, että naisellisuutta pitäisi arvostaa enemmän. 

Itse ymmärrän termillä naisellisuus tarkoitettavan sellaisia naiseuteen kulttuurissamme yhdistettyjä piirteitä kuin herkkyys, empaattisuus, hoivahalu, epävarmuus, fyysinen heikkous, ailahtelevaisuus, tunteellisuus, taipuisuus, pinnallisuus, avuttomuus ja suojeltavuus. Miehekkäiksi taas ymmärrän sellaiset miehuuteen liitetyt ominaisuudet kuin rohkeus, fyysinen vahvuus, tasaisuus, kunnianhimoisuus, rationaalisuus, jääräpäisyys, itsekeskeisyys ja tunnekylmyys.

Jos sinulla olisi työkaverinasi avuton, heikko, ailahtelevainen, epäluotettava ja pinnallinen ihminen, arvostaisitko sinä häntä? Haluaisitko hänet mukaasi autiolle saarelle? En minäkään. Pitäisin häntä rasittavana ja hyödyttömänä idioottina. Ihan niin kuin en arvostaisi myöskään itsekeskeistä, jääräpäistä ja tunnekylmää ihmistä enkä haluaisi häntä lähelleni.

En ymmärrä, miksi minun pitäisi arvostaa jotain piirrettä vain siksi, että se sattuu olemaan naisellinen. Minä en arvosta yhtään piirrettä vain siksi, että se on naisellinen tai se on miehekäs. Minä arvostan mielestäni arvostamisen arvoisia luonteenpiirteitä. Minulle niitä ovat vahvuus, rohkeus, empaattisuus, taipuisuus, tasaisuus ja luotettavuus. Arvostettavien piirteiden lisäksi on olemassa myös neutraaleita ja negatiivisia piirteitä.

Osa feministeistä ymmärtää, että luonteenpiirteestä ei tee arvostettavaa vain se, että se on olemassa tai se on naisellinen. He keskittyvät valittamaan, että naisellisuuteen liitetään kauheasti siihen kuulumattomia negatiivisia luonteenpiirteitä, kun taas miehekkyyteen paljon enemmän positiivisia. Tämä on heidän mielestään patriarkaatin aikaansaannosta, koska oikeasti naisia on olemassa vaikka millaisia.

On olemassa naisellisia miehiä ja miehekkäitä naisia, mutta en käsittele näitä vähemmistöjä tässä tekstissä, sillä muutamaan poikkeustapaukseen vetoaminen koko naissukupuolen nimissä on sama kuin vetoaisi siihen, että onhan mekkoon pukeutuvia miehiäkin olemassa. Naiset ovat se ihmisryhmä, jonka enemmistön ominaisuuksien kautta käsityksemme naisellisuudesta määräytyvät. Miehet ovat ihmisryhmä, jonka enemmistön perusteella meille muodostuu käsitys siitä mitä on miehekkyys. On todella paksua väittää, että naisilla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa, tai että heistä valtaosa tekisi hirveästi töitä rikkoakseen nykyiset käsitykset naisellisuudesta.

Harva nainen haluaa olla fyysisesti todella suorituskykyinen ja vahva. Suurimmalle osalle ulkonäkö on tärkeämpää. Naiset itse perustelevat ailahtelevaisuuttaan ja draamailuaan hormoneillaan. Naiset itse korostavat kuinka heillä on oikeus muuttaa mieltään antamistaan lupauksista ja suorastaan ylpeilevät oikukkaalla luonteellaan. Osa myöntää suoraan, että ei ymmärrä teknologiasta mitään, pitää renkaanvaihtoa autoon todella monimutkaisena tai liikaa voimaa vaativana operaationa ja antaa mieluummin pimppiä miehelle kuin suorittaa sen itse. Naiset näkevät märkiä päiväunia, joissa he ovat avuttomia neitosia, jotka pelastetaan pulasta.

Samaan aikaan he ihmettelevät, että miksi naisellisia ihmisiä ei pidetä yhtä kyvykkäinä, uskottavina ja luotettavina kuin miehekkäitä. Pitääkö se vääntää ratakiskosta? Ihmiset eivät tule koskaan arvostamaan ailahtelevaisia, epäluotettavia, heikkoja ja avuttomia ihmisiä, joiden suurin mielenkiinnon kohde on jokin niin elintärkeä kuin ulkomuodon ehostus.

Jopa naiset itse ovat usein sitä mieltä, että toiset naiset ovat ärsyttävämpiä kuin miehet. Se ei johdu patriarkaatista vaan siitä, että hekään eivät pidä näistä luonteenpiirteistä ihmisissä. Jos haluataan enemmän arvostusta, on oltava arvostettava. Itku ja parku siitä, että ihan kaikkia naisellisia piirteitä pitää arvostaa on yhtä hyödytöntä kuin itku ja parku siitä, että petturuutta tai kärtyisyyttä pitäisi arvostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.