Tuhat sukupuolta ja loputonta uhriutumista

Kun minulta kysytään miksi en halua olla tekemisissä transpiirien kanssa, vastaus on helppo. Ne ovat nykyään täysin järjettömiä.

Vanhemmat transsukupuoliset, joiden kanssa olen jutellut ovat sanoneet, että ei aiemmin ollut tällaista menoa. Ennen oli olemassa kaksi melko selkeää kategoriaa. Transnaiset ja transmiehet. Tyypit, joilla oli yleensä melko samantyylinen kokemus kehodysforiasta ja henkisestä kyvyttömyydestä sopeutua elämään sukupuolessaan ja jotka kävivät lävitse sukupuolenkorjausprosessin. Tämän jälkeen tuli kolmas kategoria x-sukupuolisille, jotka halusivat olla androgyynejä ja transitioitua sellaisiksi. Sen saattoi vielä jotenkin ymmärtää.

Sitten feministit keksivät, että mitään sukupuolenkorjausprosessia ei edes tarvita ollakseen trans. Voit vain kokea olevasi jotain ilman mitään kyvyttömyyttä elää fysiologisesti sen sukupuolen edustajana vailla ensimmäistäkään perustelua tälle kokemukselle. Muiden on kunnioitettava sitä, vaikka siinä ei olisi mitään logiikkaa eikä järkeä. Keksittiin noin sata sukupuolista identiteettiä. Eikä sekään riitä. Kaiken lisäksi ne tarkoittavat kaikille aivan eri asioita ja niillä ei ole minkäänlaista yhtenevää määritelmää.

Jos joku kokee olevansa jotain aivan järjetöntä ja joku uskaltaa sanoa asian järjettömyyden ääneen, seuraus on se, että joku alkaa narista kuinka hän on pahan maailman uhri, kun ihmiset kehtaavat haluta jotain loogisia yhteneviä määritelmiä asioille.

Keskimääräinen keskustelu transpiireissä on suunnilleen tällainen.

1. Minä olen transnainen. Kävin läpi prosessin.

2. Minä olen muunsukupuolinen.

3. Ok.

4. Minäpä olenkin muunsukupuolinen transnainen.

3. Mitä vittua? Miten voi olla yhtä aikaa molempia? Nehän sulkevat jo määritelmällisesti toisensa pois.

4. En vaan ole. Musta tuntuu siltä. Mua ahdistaa jos en saa olla molempia.

5. Minäpä olenkin kahdeksaa eri sukupuolta kerralla.

6. Minun sukupuoli vaihtelee vaatetuksen mukaan.

3. Ei sukupuoli perustu vaatetukseen. Te olette ihan hulluja.

4. Ai oletko sinä olevinasi joku ainoa oikea transsukupuolinen?

3. No todellakin. Alentavaa, että edes verrataan tuollaisiin ihmisiin. Tehän teette koko transsukupuolisuudesta naurunalaista.

5. Minusta on tosi ahdistavaa, kun minä en saa olla vain sellainen kuin olen. Aina pitää niin kuin selittää ja perustella mitä on ja sitten joku portinvartija tulee kertomaan onko se oikein vai väärin ja saako niitä termejä käyttää niin vai ei.

3. Eivät termit voi tarkoittaa mitä tahnsa. Jos kaikki voivat tarkoittaa niillä mitä sattuu niin ne eivät enää tarkoita mitään. Jos sana nainen ei tarkoittaisi juuri tietynlaista ihmisryhmää, naiset eivät olisi minkäänlaisia eikä meillä olisi mitään käsitystä heidän ominaisuuksistaan. Sama pätee sanaan transnainen.

4. Taitaa olla niitä portinvartijoita vähän täällä transpiireissäkin. Vinkvink.

6. No niinpä. Jokainen voi itse määritellä mikä on sukupuoli ja mikä tarkoittaa mitäkin.

2. En minäkään mitään prosessia ole läpi käynyt enkä edes halua. En vain ole kumpaakaan sukupuolta, mutta kun ihmiset eivät tajua sitä. Maailma on niin cisseksistinen ja paska ku ne luulee että kehoilla ja biologialla on jotain väliä elämässä ja yhteiskunnan rakentumisessa.

1. Öö..

3. Ei saatana. Pitäkää tunkkine. Tämä on mennyt siihen pisteeseen, että minä en kehtaa enää edes myöntää olevani trans.

Jaksoin katsella tätä pellesirkusta joskus useamman vuoden, kunnes monien muiden tapaan väsyin ja sanouduin siitä irti. En tunnusta muiden transsukupuolisten olemassaoloa kuin sukupuolenkorjauksen läpikäyvien transmiesten ja -naisten. Useimmat muunsukupuoliset ja muut prosessia tarvitsemattomat yksilöt ovat täysin oma, lähinnä feministeistä koostuva sukupuolipoliittinen ihmisryhmä, joiden "transsukupuolisuus" on lähinnä jonkinlainen elämäntapa.

Kun joku kysyy minulta ketä ne genderössönsössön-tyypit ovat, vastaan, että se että olen transsukupuolinen mies ei tarkoita, että tiedän mitään kaikenmaailman seinähulluista. Mitä tuohon kysymykseen voisi edes vastata, kun ei näillä ihmisillä ole olemassa mitään määritelmää. He ovat yhtä aikaa ei ketään ja kaikkea.

Samoissa piireissä yrittää pyöriä miljoona erilaista ihmistä, joilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin termi, joka ei tarkoita mitään. Heitä yhdistää vain lapsellinen halu uskoa, että he elävät henkimaailmassa, jossa heidän leijailevat, ei mihinkään perustuvat kokemuksensa määrittävät elämän kulun ja sosiaaliset normit. Vähän niin kuin pikkulapset, jotka leikkivät olevansa pokemoneja ja hokevat toisilleen, että minä olen Raichu ja minä Bulbasaur ja syyttelevät ihmisiä erilaisista seksismin muodoista, jos he eivät lähde tähän mukaan. 

Vertaistukiryhmät ovat paikkoja, joissa kenelläkään ei ole enää mitään yhteistä toisen kanssa. Ryhmässä voi olla prosessin loppuun saakka käyneitä transmiehiä ja feminiininen cisheteronainen, joka on vähän poikamainen ja ehkä trans, mutta jota kaikki miehiset piirteet ällöttävät ja jonka reaktiot kaikkeen transmiesten naiseudesta erottautumiseen ovat kuin raivohullulla telaketjufeministillä.

Jos transsukupuoliset haluaisivat tulla otetuksi vähänkään tosissaan, heidän pitäisi heittää yhteisöönsä pesiytyneistä sukupuoliahdistuneista hörhöistä pois vähintään puolet. Kaikki, jotka eivät koskaan käy prosessia ja kaikki, jotka ovat kyvyttömiä antamaan selväjärkistä identiteettiä ja perustelemaan miksi kokevat olevansa sitä. Tätähän ei saisi sanoa ääneen, mutta joukossa on myös ihmisiä, joiden ongelmat ovat sukupuolen suhteen jossain aivan muualla kuin transsukupuolisuudessa.

Niin kauan kuin transsukupuoliset haluavat ymmärtää loputtomasti kaikkia ja toimia jonain koko maailman sukupuoliahdistuneiden hörhökerhona, tavanomaiset transsukupuoliset tulevat kärsimään ja olemaan naurunalaisia. Nykyinen transyhteisö on lähinnä uppoava laiva, josta jokainen täysijärkinen pelastautuu rannalle ennen kuin se vajoaa omaan mahdottomuutensa ja loputtomaan idealismiinsa.