Transsukupuolisten miesten ja erityisesti muusujen joukossa on olemassa pieni joukko ihmisiä, jotka eivät halua poistattaa vaginaansa. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että muita genitaalioperaatioita ei enää saa. Muualla maailmassa voi saada esimerkiksi klitoriksen vapautuksen tai muita vastaavia pieniä operaatiota.
Nämä ihmiset eivät ole tyytyväisiä tähän linjaan. Osa heistä haluaa pitää vaginansa, mutta haluaa sen lisäksi itselleen peniksen tai jonkinlaisen muun lerpakkeen.
He väittävät, että tämä linja, jossa sellaista ei vaginallisena saa syrjii ihmisiä, jotka eivät halua itselleen "binäärisiä genitaaleja".
He vetoavat siihen, että vaginan poistaminen olisi ainoastaan turha operaatio, joka heille tehtäisiin, vaikka he eivät tarvitse sitä. Tämä on ilmeisesti totta, sillä jossain päin maailmaa on saatu mahdutettua samaan ihmiseen vagina ja neopenis. En muista oliko vielä kiveksetkin saatu tungettua vielä jotenkin samaan pakettiin.
Väitteen turhasta operaatiosta voisi ymmärtää mikäli joku yksilö olisi sellaisessa tilanteessa, että häneltä ei jostain lääketieteellisestä syystä voida poistaa vaginaa, jolla hän ei tee mitään, mutta hän kokee genitaalidysforiaa ja tarvitsee peniksen. Tällöin minä voisin puoltaa tällaisen operaation tekemistä, mikäli se olisi mahdollista.
Näiden vinkujien kohdalla ei todellakaan ole kyse tällaisesta. On kyse siitä, että he rakastavat vaginoitaan.
Heillä ei ole minkäänlaisia ongelmia harrastaa seksiä niillä eikä niiden olemassaolo haittaa näitä ihmisiä millään tavalla. Osa heistä myöntää tämän avoimesti. Osa ei sano asiaa suoraan, mutta se on varsin helppoa lukea rivien välistä.
Heidän itsensä rinnastaminen transsukupuolisiin ja vinkumisensa siitä, että yhteiskunta ei maksa heidän operaatioitaan on naurettavaa. Minä en näe yhtään syytä sille miksi yhteiskunnan tulisi osallistua tällaisten hoitojen kustantamiseen.
Genitaalioperaatiot on suunnattu sukuelinten korjaamisen niille transsukupuolisille, jotka eivät tee genitaaleillaan mitään, eivät pysty harrastamaan ollenkaan seksiä tai jotka kärsivät niistä muuten niin huomattavasti, että elämä niiden kanssa on vaikeaa ja he kokevat tarvetta muuttaa niitä. He kokevat sukupuolidysforiaa.
Hoitoja ei ole suunnattu ihmisille, jotka rakastavat vaginaansa, mutta jotka haluavat itselleen sen lisäksi toiset sukuelimet.
Nämä ihmiset vetoavat siihen, että he tuntevat silti genitaalidysforiaa, vaikka he eivät haluakaan poistattaa vaginaansa. Samaan aikaan he ovat alasti, ovat yhdynnässä, juoksevat ehkäisyneuvolassa, ottavat riskin raskaaksi tulemisesta ja elävät aivan täysin normaalia naisen elämää.
Tällä ei ole mitään helvetin tekemistä kehodysforian kanssa. Mikään, mikä ei rajoita/vaikeuta normaalelämää ei ole kehodysforiaa. Jos dysforiaksi aletaan kutsua elämään käytännössä mitenkään vaikuttamattomia epämukavuuksia, mihin vedetään raja? Jos pieru haisee ällöttävältä niin onko se pierudysforiaa?
Jos joku kokee, että hänellä pitäisi olla kolme rintaa, pitääkö yhteiskunnan maksaa hänelle kolmas rinta? Eikö hän voisi aivan yhtä hyvin vedota normatiivisiin kehoihin ja dysforiansa hoitamiseen? Tai jos minä haluankin kyrvän otsaani, eikö sekin ole syrjintää, että en saa?
Jokainen saa puolestani hankkia itselleen vaikka metrisen lerssin pillun lisäksi tai ihan minkä tahansa operaatiokombinaation, jota julkinen puoli ei tarjoa, kunhan hän tekee sen omalla rahallaan. Jos Suomessa ei saa, jossain päin maailmaa kyllä saa.
Siinä kohtaa, kun astralgenderit ovat tekemässä julkisen puolen sukupuolenkorjaushoidoista muusujen temmellyskenttää, jossa ei enää korjata mitään normaalielämää haittavaa ristiriitaa vaan luodaan ihmisille erilaisia fantasiakehoja "kehodysforian" nimissä olisi aika herätä siihen millainen joukko transsukupuolisten keskuuteen on oikein pesiytynyt käyttämään ääntään.
